Turun piispat
Piispa Henrik saapui Suomeen noin 1157 järjestämään täällä jo virinnyttä kirkollista elämää. Marttyyrikuoleman kärsinyt piispa Henrik haudattiin Nousiaisiin, Suomen lähetyshiippakunnan ensimmäiseen keskukseen. Paavin kirje vuodelta 1259 puhuu ensimmäistä kertaa Turun piispasta (episcopus Aboensis). Aikaisempia piispoja kutsuttiin Suomen piispoiksi.
Suomen lähetyshiippakunta ja sittemmin Turun ja Viipurin (vuodesta 1723 Porvoon) hiippakunnat kuuluivat vuonna 1164 perustetun Upsalan arkkipiispanistuimen alaisuuteen Ruotsin vallan päättymiseen 1809 asti.
Ruotsissa piispan virka säilyi uskonpuhdistuksen jälkeen (Laurentius Petrin kirkkojärjestys 1571). Upsalan piispa säilytti arkkipiispan nimen. Arkkipiispa oli ensimmäinen piispojen joukossa, primus inter pares. Hän johti puhetta valtiopäivien pappissäädyssä ja kirkkoa edustavissa kokouksissa.
Aleksanteri I vahvisti Porvoon valtiopäivillä 1809 luterilaisen opin ja takasi kirkon piispallisen järjestyksen. Uskonpuhdistuksen 300 vuotisjuhlassa Turun piispa korotettiin arkkipiispan arvoon, Turun ja Suomen arkkipiispaksi. Luterilaisista kirkoista arkkipiispan virka on Ruotsin ja Suomen lisäksi Viron ja Latvian kirkoissa.
Vuonna 1997 perustettiin Turun arkkihiippakunnan piispan virka, jonka ensimmäiseksi haltijaksi seuraavana vuonna valittiin Ilkka Kantola. Arkkipiispa Tapio Luoma on puolestaan 55. Turun piispa ja neljästoista Turun arkkihiippakunnan ja Suomen arkkipiispa.