Osana Tuotekehityksen erikoisammattitutkintoani järjestimme syksyllä 2019 vapaaehtoisten siunaamishetken lähimmäisen sunnuntaina.
Halusin toteuttaa siunaamishetken useampi päämäärä mielessä. On tärkeää osoittaa arvostusta ja kiitollisuutta vapaaehtoisille. He ansaitsevat seurakunnan julkisen arvonannon ja kannustuksen. Halusin myös välittää ajatusta siitä, että me tarvitsemme työllemme siunausta. Kyse on Jumalan armon alle asettautumisesta ja oman vajavaisuuden myöntämisestä. Työmme ei kanna pysyvää hedelmää ilman Jumalaa.
Lisäksi halusin, että laaja vapaaehtoisten joukkomme innostuu nähdessään toisensa. On tärkeää luoda hyvää ryhmäidentiteettiä ja joukkoon kuulumisen iloa. Seurakunnan hyvästä työstä on voitava olla ylpeä ja sitä on juhlistettava. Halusin hiukkasen tutustuttaa eri vapaaehtoistehtävissä toimivia toisiinsa. Hehän eivät välttämättä lainkaan tunne toisiaan ainakaan isommassa seurakunnassa.
Vapaaehtoistyötä mietittäessä on lähdettävä ei ainoastaan seurakunnan tarpeista, vaan myös vapaaehtoisten tarpeista. Saako vapaaehtoinen kuulua hyvään porukkaan? Onko hänellä mahdollisuus auttaa muita? Saako hän kokea olevansa kyvykäs ja osaava? Saako hän kokea autonomiaa eli mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä? Nämä ihmisen sosiaaliset perustarpeet mielessä lähdin suunnittelemaan siunaushetkeä.
Seurakunta ei ole sama kuin sen palkatut työntekijät. Vapaaehtoiset on nostettava esiin. Tässä tein myös klassisen virheen. Olisi pitänyt kysyä vapaaehtoisilta, minkälaisen hetken he haluavat ja ottaa heidät mukaan suunnitteluun enemmän.
Siunaamishetki pitää olla lyhyt, alle tunnin mittainen reilusti. Käytimme seurakunnan tehtävään siunaamisen kaavaa lyhennettynä, ilman ehtoollista. On hyvä, että kirkkoherra toimii ”pääsiunaajana”, jotta vapaaehtoiset kokevat seurakunnan johdon olevan työnsä takana. Mainostuksessa on mielestäni hyvä käyttää montaa kanavaa ja laskea rimaa. Kuka tahansa, joka jotakin on tehnyt seurakunnan vapaaehtoisena tai haluaa tehdä, on tervetullut. Siunaaminen on myös tapa kutsua uusia ihmisiä mukaan seurakunnan vapaaehtoisiksi. Kirkolla on tässä suhteessa käytössään ainutlaatuisen hieno väline suhteessa muihin vapaaehtoisorganisaatioihin. Vain Kristuksen kirkko siunaa vapaaehtoisensa.
Paikalle tuli 115 Raision seurakunnan vapaaehtoista. Tuntui, että tätä tarvittiin ja moni halusi työlleen siunauksen. Jatkoimme perinteisellä kahvihetkellä seurakuntatalolla, jossa puhuimme seurakunnan uudesta strategiasta, teimme arvotyöskentelyn ja eri vapaaehtoisryhmiä esiteltiin. Siunaamisen yhteyteen voikin liittää juttuja, jotka luovat ryhmähenkeä, antavat mahdollisuuden käsitellä tärkeitä ja ajankohtaisia asioita tai vain olla yhdessä isommalla porukalla. Hauskaakin saa olla.
Seurakunnan vapaaehtoistoiminnan vuosikellossa vapaaehtoisten siunaus tarkoittaa syksyn alkua ja toimintakauden alkamista monissa työmuodoissa. Se on siis myös tärkeä starttihetki. Ehkäpä kevätkaudelle voisi rakentaa koulutustilaisuuden. Näin me teimme. Monissa seurakunnissa on myös käytössä kiitosaterioita syys- ja kevätkausien päätteeksi.
Seurakuntien toiminta tulee tulevaisuudessa yhä enemmän rakentumaan vapaaehtoisten työpanokseen. Seurakunnan elinvoiman kannalta vapaaehtoistyö on todella tärkeä asia. Siksi on tärkeää luoda sellaisia yhteisiä juhlahetkiä ja ”rituaaleja”, jotka tukevat tätä olennaista asiaa. Ja rukoilla yhdessä. Vapaaehtoisella on oikeus tulla siunatuksi työhönsä.
Vesa Siltala
seurakuntapastori, Raision seurakunta
Kuvassa Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnossa laaditun Vapaaehtoistyön laatukäsikirjan aukeama.
Ryhmä Raision ja Salon seurakuntien työntekijöitä ja Turun arkkihiippakunnan
tuomiokapitulin Realismi ja toivo -hanke tuottivat yhdessä Vapaaehtoistyön laatukäsikirjan (blogin kuvassa) osana Raision kuntakoulutusyhtymä RASEKO:n Tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa. Kirjoittaja oli tekemässä laatukäsikirjaa ja koulutusta, jonka kehittämistyönä hän järjesti vapaaehtoisten siunaamishetken.