Kesä ja juhlia. Juhlia perheen, suvun, ystävien, naapureiden kanssa ja hengellisiä kesäjuhlia! Kenties tästä kesästä jäi tai jää mieleen pitkäksikin aikaa jokin hetki, joka oli jollakin erityisellä tavalla merkityksellinen?
Itse huomaan merkityksellisiä hetkiä paremmin silloin kun maltan pysähtyä – kesken kaiken sisäisien ja ulkoisen tohinan. Toisinaan sen mahdollistaa juhliminen tai juhliin lähteminen. Juhlahumussa yllättäen huomaa miten kiitollinen voi olla ihmisistä, joiden kanssa juhlia viettää, miten moni asia on hyvin – juuri tässä ja juuri nyt.
Vuoden kierrossa vuotuinen hengellinen kesäjuhla on paikka, jossa on yhdessä helpompi pysähtyä.
Kerran kuussa voisi olla jokin isompi kokoontuminen tai juhla, jota odottaa ja joka tarjoaa mahdollisuuden hidastaa.
Viikossa on yksi päivä, jota pyhäksi kutsutaan. Voisinko pysähtyä silloin Pyhän äärelle?
Yksi päivä voi tarjota monta hetkeä pysähtymiseen.
Tunti – miten osaisin välttää elämistä vain tunnista toiseen?
Hengitys – Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua. Tai toisinaan – Isä meidän, Pyhä on Sinun nimesi.
Kysymys on rytmeistä. Siitä mihin itsensä totuttaa vuodesta toiseen ja hengityksestä seuraavaan. Kun maltaa hidastaa ja pysähtyä, kuulee ja näkee paljon paremmin. ”Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan.” Ps. 37:7
Jeesus lupaa levon niille, jotka tulevat hänen luokseen (Mt. 11) Hän vetäytyi vähän väliä kuulemaan ja näkemään (Joh 5:19-20) mitä Isän sydämellä oli. Sieltä oli hyvä lähteä taas liikkeelle.
Kun tämä kirjoitus julkaistaan, olen aloittanut loppuvuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Yksi tavoitteeni syksylle on olla. Havaita noita rytmejä, jota mieleni ja kroppani niin kovasti normaalissa arjessa kaipaavat. Tuskin sinulla on samanlainen syksy edessä, mutta olosuhteista huolimatta aina on mahdollisuus hidastaa ja pysähtyä. Aloita vaikka hengityksestä – Jeesus Kristus…
#Ajantasalla on arkkihiippakunnan asiantuntijoiden kirjoitussarja, jossa käsitellään ajankohtaisia aiheita.