Viime viikolla julkaistiin kirkon nelivuotiskertomus. Kirkon toimintaa ja toimintaympäristöä tarkasteleva tutkimusraportti kohdentuu vuosiin 2020-23. Elämä on näinä vuosina ollut poikkeuksellisen huonosti ennakoitavaa: koronakriisi, Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa, Lähi-Idän eskaloituva kriisi ja entistä selvemmin esiin tulevat sään ääri-ilmiöt ovat vaikuttaneet myös kirkon toimintaan ja siihen kohdentuviin odotuksiin.
Laajaan kysely- ja tilastoaineistoon pohjautuva kertomus tuo esiin monenlaisia näkymiä moninaiseen todellisuuteen. Eräs tällainen on kirkon yhteiskunnallisen toimijuuden merkitys. Ei ole lainkaan merkityksetöntä, että tutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat huomattavan myönteisesti kristillisten kirkkojen tarjoamaan hengelliseen, henkiseen ja materiaaliseen tukeen kriisitilanteissa. Kuten tutkimus toteaa, kirkkojen ja viranomaisten yhteistyölle kriisitilanteissa löytyy tukea myös uskonnottomilta ja uskontokuntiin kuulumattomilta.
Kirkon kannalta kertomus ei ole ainoastaan suitsuttava. Kirkon työtä ja roolia, erityisesti kriisiytyneissä tilanteissa, voidaan hyvinkin arvostaa ja nähdä sen merkitys. Tämä ei kuitenkaan suoraan kerro esimerkiksi uskontosuhteesta tai uskon merkityksestä ihmisten elämäntodellisuudessa. Kertomus suorastaan ravistelee toteamalla, että enää vähemmistö suomalaisista on minkäänlaiseen jumalauskoon sitoutuneita. Ikäkausittain ja sukupuolittain tarkasteltuna tulee ilmi, että etenkin alle 30-vuotiaista naisista enää joka kymmenes uskoo kristilliseen Jumalaan. Miesten osalta samassa ikäryhmässä jumalauskolla ja arvomuutoksella on puolestaan selvästi korostunut merkitys.
Kirkon työntekijälle nelivuotiskertomus on hyvä ikkuna oman toiminnan suuntaamiseen. Tutkimuksen äärellä voi löytyä haastavia mietteitä mutta toisaalta rohkaisevia havaintoja. Näiden äärellä olemisen mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Nelivuotiskertomuksen voi ladata ilmaiseksi Kirkon julkaisut -verkkosivulta.