Tuomiokapitulin opintomatka Saamenmaalle kosketti. Kuulimme kertomuksia muistamisesta, unohtamisesta, uudelleenmuistamisesta ja toiminnasta. Vuotsolaiset, inarilaiset ja utsjokiset avasivat sukujensa tarinoita, onnellisia kohtia ja kipeitä kohtaloita. Yhteisenä juonteena oli oman kulttuurin, oman identiteetin ja oman itsen jälleen löytäminen.
Kaikessa piirtyi esiin yhteinen elämä luonnon kanssa. Kahdeksan vuodenajan kierto alkaa porojen vasomisesta keväällä. Kevätkesä murtaa kylmän, alkaa elämän lahjojen aika. Kesä on päättymättömän kirkkauden aikaa. Syyskesä lahjoittaa marjat, riistan ja kalat, syksyllä kerätään vielä se mitä maa tarjoaa. Syystalvi rauhoittaa luonnon. Sydäntalvella tähdet toimivat kompassina. Kevättalveen kuuluu muuttolintujen saapuminen.
Pielpajärven erämaakirkolle johtava polku paljastaa vuodenaikoihin kytkeytyvän syvän hengellisen ulottuvuuden. Arkeen murtautuvaa pyhää ei voi erottaa ja eristää elämästä. Tästä kertoo myös vuotsolaisen Tuula-Maija Magga-Hetan kirjoittama rukous pohjoisen luonnon ja ihmisten puolesta:
”Herra, Sinä näet mutkaisimman polun ja korkeimman tunturin taakse – näet meidät.
Näet meidät sellaisina kuin olemme suuren luonnon keskellä. Kotimme niin kaukana, mutta samalla lähellä Sinua – Sinun siunaavien kättesi suojassa.
Oi Herra, näet myös meidän värikkäiden asujen sisään – sydäntemme tekojen ja ajatuksiemme taakse. Anna rohkeutta kohdata uusi päivä, suo päiviimme rakkautta ja toivoa.
Opeta meitä tyytymään elämäntavassamme kohtuullisuuteen ja kunnioittamaan kotiseutuamme, jotta tulevat sukupolvet voisivat myös elää pohjoisen taivaan alla. Kiitos pohjoisen luonnosta, suurimmasta lahjastasi meille. Anna myös muille taitoa suojella ainutlaatuista, rikasta luontoamme sekä kuunnella ja ymmärtää pohjoisen ihmisen ääntä ja ajatuksia.
Auta meitä hyväksymään toisemme sellaisina kuin olemme, anna meille kaikille yhdessä elämisen taito. Laske siunaava kätesi koko laajan Saamenmaan ja pohjoisen ylle – tätä sydämestäni pyydän.”