Elokuun viimeisenä viikkona Helsinkiin kokoontui kirkkomme kansainvälisiä kumppaneita yli neljästäkymmenestä maasta. Lähetyskumppanuusneuvottelu oli toinen laatuaan – edellinen järjestettiin vuonna 2014.
66 % prosenttia maailman kristityistä elää etelän kirkossa. Maailman suurin kansallinen luterilainen kirkko on Etiopian Mekane Yesus. Lähetyksen suunta käy myös etelästä pohjoiseen, ja niin kuin Tansanian piispa Alex Malasusa muistutti, myös etelä-etelä yhteyksiä on syytä vahvistaa.
Kaikki kumppanimme eivät ole suuria! Kaikki ovat vähemmistökirkkoja omissa maissaan. Kuitenkin kaikilla on missio välittää toivoa ja julistaa Kristusta. Lähetys, toivo ja julistus. Nämä kolme sanaa nousivat esille tuon tuosta niin puheissa kuin käytäväkeskusteluissa. Lähetys meidän kielessämme kaventuu usein ajatukseen lähetystyöntekijöiden lähettämisestä ulkomaille. Sitäkin se on, mutta sana missio kuvaa paremmin kokonaisuutta johon Jumalan meitä kutsuu – liittymään missioon, jonka Hän maailmanlaajan kirkkonsa kautta toteuttaa. Tuon mission elintärkeä osa on ihmisten kutsuminen Jumalasuhteeseen – Jeesuksen seuraan. Tämä yhteys laittaa meidät katsomaan ihmisten ja koko luomakunnan hätää toisin silmin. Tuosta yhteydestä jaamme moninaisesti kestävää toivoa olosuhteista huolimatta. Monet kumppanikirkkomme elävät juuri nyt katastrofien ja köyhyyden keskellä.
Venezuelan ev-lut. kirkon muodostaa noin 2000 ihmisen joukko. Pienuudestaan huolimatta se tuo toivoa epätoivon keskelle. Venezuelan tilanne jatkuu edelleen toivottomana – kahdeksan miljoonaa ihmistä on jättänyt kotimaansa maan tilanteen takia. Lainaan piispa Gerardo Handsia: ”Tehtävämme on rukoilla yhdessä, kulkea rinnatusten yhdessä sekä jakaa (elämän)leipää ja elämää yhdessä. Rauha Jumalan kanssa Jeesuksen tähden alkaa aina jokaisen omasta sydämestä. Silloin rauhaa voi välittää omaan perheeseen, lähiyhteisöön ja aina laajemmalti. Silloin liitymme Jumalan missioon.”