Työpöydälleni on kertynyt monenlaista. Samaan aikaan, hämärien päivien keskellä, mieleeni hiipivät jo joulusuunnitelmat, ruoat ja lahjalistat.
Ehkä joulupöydän teema tänä vuonna voisikin olla Jaetut eväät?
Usein eväitä jaettaessa huomaa, että yhteen tuotu on enemmän kuin osiensa summa. Eväät, ajatukset, ihmiset ja asiat täydentävät usein toisiaan niin, ettei lopputulemaa voi välttämättä ennalta tietää. Tämä on taivasten valtakunnan matematiikkaa.
Turussa toukokuussa 2025 vietettävien Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivien ilmoittautuminen on nyt avattu. Tervetulleita ovat kaikki, jotka etsivät jumalanpalveluksen mieltä ja merkitystä. Tervetulleita ovat kaikki, jotka ovat jo löytäneet sen.
Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivillä istahdetaan – ainakin kuvainnollisesti – pitkän, valkealla liinalla katetun pöydän ääreen. Nostetaan esille se, mitä kullakin on tuomisinaan ja vietetään yhteistä juhlaa. Päivien aikana puhutaan maailman kaaoksesta ja toivosta, älytekniikasta ja messukokemuksista, messusta meillä ja muualla. Eletään yksin ja yhdessä hiljaisuutta, liikettä, ääniä ja lepoa; syödään niin arkista kuin taivaallista leipää.
Silloinkin eletään Luukkaan evankeliumin sanoja ”Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne» tai niin kuin UT2020-käännöksessä ”Jumalan valtakunta on näet teissä.»
Jumalanpalvelus ei houkuttele massoittain ihmisiä – ainakaan vielä, ainakaan tällä hetkellä. Sen perimmäinen vetovoima ei synny inhimillisillä voimilla. Siinä onkin jumalanpalveluksen juju: se on jotain aivan muuta. Se on taivasten valtakuntaa tässä maailmassa, ehkä pieneltä ja vaatimattomalta näyttävää. Se kantaa salattua voimaa siellä, missä erilliset ihmiset tulevat yhteen Jumalan ja toistensa kanssa.
Yhteisessä pöydässä eväitä jakamalla on mahdollista jättää yksinäisyyden taakka ja löytää kadonnut mieli. Kaikki todellinen kulkee mukana.
”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.” Ehkä se on mahdollista siellä, missä eletään jumalanpalvelusta?