Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen
Vapaaehtoisuus on aktiivista osallisuutta ja vaikuttamista seurakunnan elämään. Se on myös arkista kristillisyyttä, johon liittyy halu auttaa. Vapaaehtoisia tarvitaan seurakunnassa erilaisissa tehtävissä mielenkiinnon tai osaamisen mukaan: messuavustajina, ryhmien ohjaajina, eri-ikäisten seurakuntalaisten kohtaajina, viestijöinä, luottamushenkilöinä ja monessa muussa tehtävässä.
Seurakuntien työntekijöiden tärkeä tehtävä on mahdollistaa ja koordinoida vapaaehtoisten toimintaa. Työntekijät etsivät osaajia, valmentavat, pitävät yhteyttä ja tekevät työtä yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Seurakunnan vapaaehtoistoiminnan suunnitelma jäntevöittää vapaaehtoisten toimintamahdollisuuksia. Lähtökohtana voi olla, että vapaaehtoiset voivat työskennellä lähes kaikessa seurakuntatoiminnassa työntekijöiden rinnalla.
Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen historia on kirkossa pitkä, mutta toimintatavat ovat yhä varsin työntekijäkeskeisiä. Työntekijät tekevät paljon sellaista, minkä vapaaehtoisetkin voisivat tehdä. Vapaaehtoiset kutsutaan usein vasta suorittamaan tehtäviä, jotka työntekijät ovat suunnitelleet. Vapaaehtoiset eivät pääse mukaan ideointiin ja suunnitteluun ja antamaan näin osaamistaan yhteiseksi hyväksi. Vapaaehtoistoiminta on työntekijäkeskeisessä toimintakulttuurissa usein vain seurakunnan toiminnan osa eikä kaiken läpäisevä periaate. (Lähde: Tasavertaisina ja osallisina raportti)
Työntekijäkeskeinen kirkko ei kykene tarjoamaan sellaista yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, jota monet etsivät. Kirkollisen yhteisöpuheen ja jäsenen henkilökohtaisen kokemuksen välillä on usein ristiriita.
Lisätietoa: hiippakuntadekaani Mika Nokelainen